maanantai 19. toukokuuta 2014

                                   Harjoitustyö    



Ensin leikattiin 400x300mm oleva pellin pala jonka toinen reuna taitettiin saumakittausta varten.Sitten pelti mankeloitiin kaarevaan muotoon.Sen jälkeen pyydettiin opettajaa tekemään peltiin lommo.Ennen kittauksen aloittamista kappale pyyhittiin rasvanpoistolla jotta pintaan ei jäisi rasvaa ja ylimääräinen lika lähtee ja jotta kitti tarttuisi kunnolla.Kittinä käytin Evercoatin rage gold yleiskittiä.Ensin laitoin riittävän kerroksen kittiä ja aloin hiomaan kappaletta tasaiseksi ja oikeaan muotoon.Kun olin tyytyväinen pintaan putsasin sen taas rasvanpoistolla.



















Maalasin kappaleen epoksipohjamaalilla.Pohjamaalin jälkeen karhensin pinnan harmaalla  villalla.


















Kantattu reunaan levitettiin saumakittiä.













Sen jälkeen maalasin kappaleen hiomavärillä.Maalasin kappaleen standoxin standoblu maalilla.

















Lopuksi lakkasin kappaleen. 
                   

maanantai 16. joulukuuta 2013

Volvon korirakenteet


Korirakenne lähtee mallista S80 (07-), mutta sitä on osin parannettu ja tietyt osat on suunniteltu täysin uudelleen. Tietyt teräslaadut ja yhdistämis-tekniikat ovat korissa aivan uusia.
Etuosa Volvon patentoimine keulatörmäysrakenteineen on identtinen mallin S80 (07-) kanssa A-pilarista eteenpäin. Sivuosa kaikkine vahvikkei-
neen on täysin uusi ja takaosassa on vastaavat osat kuin mallissa S80 (07-).
Korin vääntöjäykkyyttä mallissa V70 (08-) on parannettu 15 % verrattuna malliin V70 (-07).
Käytettävät teräkset ovat:
HSS (High Strength Steel) myötöraja 180 - 280 MPa
VHSS (Very High Strength Steel) myötöraja 280 - 380 MPa
EHSS (Extra High Strength Steel) myötöraja 380 - 800 MPa
UHSS (Ultra High Strength Steel), ns. booriteräs, myötöraja yli 800 MPa
Keulaosa
Ns. törmäyskotelo on hydromuovattu, työnnetty sivupalkkiin ja hitsattu MAG-hitsauksella siten, että autoa ei tarvitse asettaa oikaisupenkkiin, jotta vaihto voidaan tehdä oikealla tavalla.
Sivuosa
Malleissa V70 ja XC70 (08-) otettiinn käyttöön kynnysvahvikkeissa päällystetty booriteräs, jota kutsutaan nimellä UziBor, ja joka kuuluu
UHSS-luokkaan. Teräs on päällystetty alumiinilla hyvän korroosiokestävyyden saamiseksi.
Usibor on alumiinilla (Al) ja piillä (Si) päällystettyä terästä. Pinnoite on hyvin lämmönkestävää, joten sitä voidaan käyttää booriteräksen ruostesuojapinnoitteena. Tällä tavalla päällystettyä terästä nimitetään Usiboriksi. Koska booriteräs ensin muotoillaan ja sitten kovetetaan n. 900 °C:n lämpötilassa, teräksellä on oltava korkeita lämpötiloja kestävä pinnoite.
Usibor tarjoaa saman ruostesuojauksen kuin galvanoitu teräs.
Ovet
Ovissa on eri tyyppisiä teräslaatuja, booriterästä alemmassa sivutörmäyspalkissa etuovessa ja EHSS:ää takaovessa.
Ovien ulkopellit on valmistettu HSS-materiaalista, joka kovenee lämpökäsittelyn ja muodonmuutoksen yhteydessä.
Lämpökäsittely tehdään eri maalikerrosten kovettamiseksi ja muodonmuutoskarkaisu tapahtuu, kun terästä muovataan (kovenee n. 3 %).Yhteensä teräksen kovuus kasvaa n. 30 % raakapellistä valmiiseen ovipeltiin.
Tämä aiheuttaa sen, että ovipelti lopulta asettuu luokkaan VHSS.
Takaosa
Takapuskuripalkki on valmistettu booriteräksestä ja ruuvattu kiinni takaosaan.
Koriliima
Saumauksen parantamiseksi käytetään koripeltien välillä kahden tyyppistä liimaa.
Lisäksi käytetään kumipohjaista hitsauskittiä ja lämpimänä levitettävää hitsauskittiä (hotmelt), kun koripeltien välillä on vain tiivistystarve.
         epoksipohjainen törmäysliima 25m (sininen liima)
         kumipohjainen väsymislujuusliima 15m (tummanharmaa liima)
         kumipohjainen hitsauskitti 16m (beige kitti)
         lämpimänä levitettävä hitsauskitti 6m (musta kitti)
         Vaihdettaessa liimattu osa ei levitetä uutta törmäysliimaa. Sen sijaan käytetään enemmän hitsauspisteitä.
         Pistehitsauksen yhteydessä on tärkeä huomata, että hitsauspisteitä ei sijoiteta liian tiheään.

Tämä siksi, että voi syntyä ns. sivuvirtavaikutus, siis että virta kulkee aiemmin tehdyn pisteen eikä juuri hitsattavan pisteen kautta. Tämä antaa hyvin heikkoja tai täysin olemattomia hitsauksia. 

maanantai 4. marraskuuta 2013

Autonmaalaus

POHJATÖIDEN ALOITUS
Auton pohjatöiden tekeminen aloitetaan aina pintojen pesusta. Pohjatöitä 
edeltävää pesua ei saa tehdä pesuaineilla jotka sisältävät joko vahaa 
(sisältävät sitten myös yleensä silikonia) tai ovat petrolipohjaisia liuottimia (esim. 
lakkabensiinit ”tärpätit” jotka voivat jättää pinnalle ohuen rasvakalvon). 
Pääasiallisena puhdistus keinona voidaan pitää alueen pesua rasvan- ja 
silikoninpoisto aineella. Tämä on siis hyvä suorittaa pohjustus töiden alussa 
jolloin vältytään rasvan/silikonin aiheuttamilta hankaluuksilta myöhemmissä 
työvaiheissa. 
Silikoninpoistoaineen levitys suoritetaan joko kostutetulla kankaalla tai 
ruiskutetaan pintaan painepullolla ja pyyhitään pois. Perusteellisen 
puhdistuksen jälkeen käydään läpi vauriot, lommot ja ruosteet yms. 
Vauriokohdat kannattaa merkata pintaan esim. pyöräyttämällä hiomapaperilla 
jälkeä tai vesiliukoisella tussilla ruksaamalla oikaisua vaativan painauman 
kohdalta jolloin kaikki on helposti nähtävillä tarkastelun jälkeen eikä jää 
huomaamatta pohjia työstettäessä. 


HIOMAPAPERIEN VALINTA

Hiomapapereiden käytössä on aina muistettava että aiempaa hionta jälkeä
loivennettaessa seuraavassa paperissa ei saa olla yli P100 heittoa jos seuraava
paperi ylittää tämän sen karkeus ei riitä leikkaamaan aiempaa naarmua ja
maalin kuivuessa viimeistään hiontajäljet tulevat näkyviin.
Valittaessa mitä karkeutta aikoo käyttää on hyvä käyttää tätä jakoa:


Karkea hionta, suuret kittaukset: P80 ja P120
Kitin hionta: P120, P150, P180 ja P240 

Hienohionta: P240, P320,
 P360-800 (Hiontapohjamaali peittää P320 jäljen).
Täytemaalihionta: P400-800 (normaalisti ennen maalausta P500 jos
hopea väri suosittelen P600 viimeistely hiontaa ennen maalausta).
Mattahionta ja valumien hionta: P800-1500
Hiontavilla (karhunkieli): Pintojen karhennukseen ja mattaukseen.
Punainen on karkeampi kuin harmaa. Punaisella karhennetaan pinnat
ennen hiontaväriä ja harmaalla viimeistellään hiontaväri ennen
pintaväriä.

Kun loivennat vanhoja maalirajoja niin loivennus on silloin hyvä kun sormiin ei
tunnu minkäänlaista nousua rajojen vaihtuessa.
Jos olet epävarma tai on hankala kokeilla onko loivennus tarpeeksi sileä niin
laita sormien ja pinnan väliin vaikka muovipussi tai paperinpala tms. jolloin
kokeilu helpottuu.

KITTAUS

Kittauksen perussääntönä voidaan pitää että kitti levitetään aina mielellään 
vasten metallia tai oman harkinnan mukaan hyvin karhennetulle vanhalle täysin 
kovettuneelle maalipinnalle. 
Käytä maalin karhennukseen ja/tai poistoon karkeudeltaan P80 tai P120 
hiomapaperia hyvän tartuntapinnan takaamiseksi. Jos käytät P80 jälkeä jolle 
levität kitin niin se täytyy suorittaa siten että rajaat kitin levityksen ainoastaan 
paljaalle metallille ja hiot sitten P120 paperilla ekan satsin suoraksi jolloin 
korjauskohdan ja ehjän maalipinnan siirtymäraja eivät tule näkyviin 
pintamaalissa. Kun jatkat tämän jälkeen kitin levitystä ja hiontaa P120 paperilla 
ei siirtymärajasta tule liian karkea. (Halutessasi voit käyttää myös P120 sijasta 
P150:stä paperia siirtymärajan loivennukseen).
Kitti täytyy valita kohteen vaurion mukaan tässä lyhyt luettelo kuvan saamiseksi 
mikä kitti kannattaa valita kyseiseen operaatioon. 

Lasikuitukitti: Täyttökitti syville painaumille ja kohdille jotka tarvitsevat 
tukea. Voidaan käyttää jopa reikien paikkaukseen, tulee kuitenkin 
viimeistellä esim. polyesterikitillä. 
Aluminisoitu kitti: Täyttökitti isoille vaurioalueille. Kestää hyvin 
lämpötilanvaihteluita hyvän lämmönjohtokykynsä ansiosta ja soveltuu 
myös pinnoille jotka kuumenemisen lisäksi altistuvat tärinälle.
Yleiskitti: Perus kitti, hyvä tarttuvuus, levitettävyys ja helppo hionta 
kuuluvat perus ominaisuuksiin. 
Soft-kitti: Pienien kolojen ja naarmujen peittämiseen, soveltuu 
erinomaisesti käsin suoritettavaan hiontaan. 
Ruiskukitti: Voidaan ruiskuttaa joko karhennetulle täysin kuivuneelle 
maalipinnalle tai suoraan pellille, ruiskukitti on erittäin hyvin täyttävää.

hiontamaalia jonka takia voidaan käyttää tietyissä tapauksissa kittauksen 
sijasta. (esim. vanhat paljon paikkaillut kohteet joissa maali/kitti 
kerrostumat jo niin paksut ettei loiventaminen hiomalla onnistu vaan 
täytyisi kitata korkeiden siirtymärajojen takia) 

Kittauksessa on sekoitusvaiheessa pidettävä mielessä että liika kovetteen 
annostelu yleensä aiheuttaa sitten maalipintaan värivirheitä tai 
laikkuuntumista! 


Pohjamaalaus

Pohjamaalauksesta käytetään myös nimitystä ruosteenestomaalaus. 
Pohjamaalin päälle ei ruiskuteta suoraan pintamaalia vaan pohjamaali 
eristetään aina hiontamaalilla tai märkää-märälle välimaalilla ellei sitten 
kyseessä ole täyttävä pohjamaali esim. Mipa WBS 1K-Grundierfiller tai Mipa 2K-Yleispohjamaali.
Pohjamaali ruiskutetaan ohuelti ja tasaisesti estämään korroosiota. Pohjamaali 
ruiskutetaan aina 1-2 kierrosta märkänä ettei pinta jää kuivaksi ja karkeaksi 
koska silloin lopputuloksena on hauras pinta. 
Pohjamaalaa aina kaikki paljaat metallipinnat. 
Pienempiin ja miksei hieman isompiinkin alueisiin voi hyvin käyttää pohjamaali 
sprayta helpon ja nopean käytettävyytensä takia. Tässä pari esimerkiksi 
Rapidprimer spray tai täyttävä hiontapohjamaali hyvällä ruostesuojalla rapidfillerspray.
Pohjamaalattavissa pinnoissa on eroja joten tässä muutama esimerkki mikä 
kannattaa valita mihinkin käyttöön: 

Happopohjamaali: Lasikuitupinnoille sekä ihan yleispohjamaaliksi, takaa hyvän korroosion eston ja tartuntapinnan

Epoksipohjamaali: Tarttuu hyvin kaikille metallipinnoille, sinkityt pinnat, 

alumiini, rauta sekä teräs.

Mipa 2K-plastic-grundiefiller: muovi pinnoille. Huomaa että tuote on 
täyttävä pohjamaali ja voidaan käyttää myös märkää-märälle tekniikalla.

HIONTAPOHJAMAALI 

Hiontapohjamaalin tarkoitus on viimeistellä pinta täydelliseksi ennen pintavärin 
ruiskutusta. 
Hiontapohjamaali täyttää hiontajäljet, pienet huokoset, loivennetut rajat ja 
puolestaan estää kosteutta pääsemästä pintaan ja parantaa maalikerrosten 
tarttuvuutta. 

MUOVIOSIA KÄSITELTÄESSÄ MUISTA AINA MUOVITARTUNTA ENNEN 
HIONTAPOHJAMAALIA.

Hiontapohjamaalin ruiskutukseen on hyvä käyttää 1.5-2.0 mm suutinkokoa ja n. 
2 barin painetta. Ruiskuta 1-3 kierrosta tasapaksuina märkinä kerroksina niin 
että koko kitattu/pohjamaalattu alue peittyy reunoja myöten jolloin saadaan 
varmasti peitettyä myös karkeampi hiontajälki. Aloita ruiskutus niin että jokainen 
kerta menee hieman edellistä ruiskutus pintaa pidemmälle jolloin estetään 
korkean rajan muodostuminen. Muista aina tuotekohtaiset haihdutusajat 
kierrosten välissä! 

Älä koskaan teippaa suoraa rajaa mihin haluat hiontavärin loppuvan sillä se 
vaikeuttaa pinnan tasoitusta hiottaessa. Jos tilan ahtauden tms. takia on 
vedettävä suora raja johonkin kohtaan on se hyvä tehdä lokasuoja välinauhalla 
jolloin saadaan paremmin pehmennettyä raja kuin maalarinteippiä käyttämällä.

Hiontapohjamaali vaihtoehtoja:
 Troton hiontapohjamaali: Soveltuu kaikille pinnoille, hyvä tarttuvuus ja 
helppo hioa. Useita värivaihtoehtoja.
 Mipa 4+1 Acrylfiller: Soveltuu hyvin eri pinnoille, voidaan käyttää myös 
märkää-märälle menetelmällä.

SUOJAUS 

Suojauksen perussääntönä voidaan pitää sitä että vältä aina suoria teippaus-
rajoja lähellä maali linjoja. 

Käytä hiontapohjamaalin kanssa mikäli tarpeen vetää suoria rajoja aina 
lokasuojan välinauhaa jolloin se loiventaa rajaa. 

Jätä maalirajoja varten suojauspaperi niin että käännät paperin kaksin kerroin ja 
teippaat sen vain reunoilta kiinni muodostaen keskelle ”pussin” jolloin 
maalisumu pääsee tunkeutumaan myös pidemmälle ja estää suoran korkean 
rajan muodostumisen. Jos häivytät aluetta on hyvä teipata kevyesti tällainen 
pussi ulompiin suojauspapereihin kiinni jolloin se on helppo poistaa tieltä 
häivytystä tehtäessä.

Suojaukset tulee aina poistaa ennekuin maali on kuiva. Poista teippaukset niin 
että vedät teippiä rauhassa alaviistoon siten että teippi leikkaa itsensä pois 
maalipinnasta.